Saksikäsi Edward
Saksikäsi Edward on Tim Burtonin ohjaama elokuva vuodelta 1990, jonka pääosia näyttelevät Johnny Depp, Dianne Wiest ja Winona Ryder. Elouva kertoo Edward-nimisestä miehestä (Johnny Depp), joka ei kuitenkaan ole aivan tavallinen, sillä hänellä on sakset käsien tilalla. Edward on erään keksijän luomistyön tulos. Keksijä ei kuitenkaanb ehtinyt ennen kuolemaansa tehdä Edwardille oikeita käsiä, ja sen seurauksena Edward jäi "keskeneräiseski" ikuisiksi ajoiksi.
Paikallinen Avon-nimeisen kosmetiikkayhtiön myyjä Peg Boggs (Dianne Wiest) yrittää kaupata meikkejä lähiönaapureilleen huonolla tuloksella. Peg päättääkin yrittää onneaan kaupanteossa kukkulalla olevassa kartanossa, josta hän löytää ypöyksin elävän Edwardin ja päättää viedä tämän kotiinsa. Edwardin yrittäessä sopeutua lähiöympäristöön hän jopa toimii parturina lähiön naisille. Edward myös rakastuu Pegin tyttäreen, Kimiin.
Elokuvan päälavastaja on Tom Duffield. Elokuva oli lavasteilla saatu tuntumaan hyvin satumaiselta, vaikka elokuva ei sinänsä perustukkaan satumaahan. Elokuvan lähiö on oikea, mutta taloja vallattiin n.50 elokuvan tekoa varten ja asukkaat muuttivat elokuvan ohjauksen ajaksi pois kodeistaan. Elokuvaa varten talot piti kuitenkin maalata. Talot ovat hyvin pirteän värisiä, ja jopa talojen ovet ovat samaa sävyä kuin muukin talon ulkosivu. Talojen asukkaidet autot eivät kuitenkaan olleet samaa väriä kuin talot. Talojen ulkoseinät oli tehty rapatun näköisiksi. Talot olivat sisäpuolelta hyvin hillittyjä ja huonekaluja oli melki vähän, joten huoneet näyttivät avarilta ja suurilta.
Ennen Edwardin saapumista lähiöön talojen pihoilla olevat pensaat olivat huonosti hoidettuja ja harvoja, mutta kun Edward oli muotoillut ne mitä erikoisempiin muotoihin näyttivät ne hyvin hoidetuolta ja tuuheilta. Pensaat olivat tehty kanaverkosta johon oli kiinnitetty materiaalia jolla saatiin pensaat näyttämään oikeilta pensailta. Edward myös muotoilee elokuvassa jääveistoksia, ja osa niistä todella oli tehty jäästä. Lumisade elokuvassa oli luotu muovin ja gtlitterin avulla.
Eräs suuri lavaste elokuvassa oli kartano jossa Edward asuu. Linnan julkisivu oli rakennettu Floridaan ja linnan sisäpuoli puolestaan Foxin studioon. Linnassa olevat keksijän keksinnöt ovat realistisen kokoisia lavasteita. Linnasta oli saatu tehtyä hyvin synkän ja satumaisen näköinen esimerkiksi ikkunoilla joiden kulmat olivat epäsymmetrisiä ja mahtipontisilla portailla. Linnasa oli tehty myös pienoismalli jonka huomasi melko helposti kohtauksista joihin sitä oli käytetty.
Moulin Rouge!
Moulin Rouge on Baz Luhrmannin elokuvamusikaali vuodelta 2001. Elokuva kertoo Christianista, nuoresta kirjailijasta, joka rakastuu Moulin Rouge-kabareen näyttelijään ja kurtisaaniin, Satineen. Päärooleissa nähdään Ewan McGregor ja Nicole Kidman. Elokuva on voittanut parhaan puvustuksen ja parhaan lavastuksen Oscar-palkinnot. Moulin Rougen päälavastaja on Annie Beauchamp.
Elokuvan lavastus oli todella hienosti toteutettu ja hyvin monipuolinen ja yksityiskohtainen. Elokuvan värimaailma oli hyvin kirkas, etenkin punaista ja kultaa oli käytetty hyvin paljon, etenkin Myllyssä. Elokuva on kokonaan kuvattu studiossa. Kaupungista oli tehty 2 eri pienoismallia, joita on käytetty eri kuvakulmissa, esimerkiksi pienempää pienoismallia käytettiin silloin kun kaupunkia kuvattiin ylhäältä päin.
Elefantti oli myös yksi suurimmista lavasteista elokuvassa ja se on hyvin loisteliaan näköinen ja tunnelma on itämainen. Elefantti oli oikeasti rakennettu hyvinkin suuren kokoiseksi. Värimaailma on jälleen punaista ja kultaa, sekä huoneessa on paljon lappuja jotka tekevät huoleesta hyvin valoisan. Huone on myös hyvin yksityiskohtainen. Kun melkein kaikki muut paikat elokuvassa ovat hyvin värikkäitä, on Herttuan linna puolestaan täydellinen vastakohta, sillä se on värisävyltään hyvin harmaa ja kolkko.
Kaksipäisen kotkan varjossa
Kaksipäisen kotkan varjossa on Timo koivusalon ohjaama elokuva vuodelta 2005. Pääosia esittävät Mikko Leppilampi, Vesa-Matti Loiri ja Helena Vierikko. Lavastajana elokuvassa toimi Pentti Valkeasuo. Elokuva sijoittuu 1900-luvun alkuun, jolloin Suomi oli Venäjän vallan alla. Elokuva ohjattiin suurimmaksi osaksi Villilän studiolla Nakkilassa ja sitä varten rakennettiin Suomen siihen astisen elokuvahistorian suurimmat lavasteet torikohtausta varten.
Elokuvan lavasteet olivat melkoisen hyvälaatuisia, valitettavasti muuten elokuva jättikin aika kylmäksi. Lavasteilla oli saatu hyvin luotua 1900-luvun alun henkeä elokuvaan niin lavasteilla kuin puvustuksellakin.
Eräs mieleenpainuneimmista lavastuksista oli elokuvassa esiintyvä kapakka. Kapakka oli melkoisen täynnä savua, ja tämä sama ilmiö toistui muutenkin elokuvassa paljon, eli savukonetta ei ainakaan oltu säästely, esimerkiksi metsäkohtauksissa savua oli melko paljon.
Elokuvassa esiintyvä kirkko on oikea.
Pirates of the Caribbean: Mustan helmen kirous
Pirates of the Caribbean: Mustan helmen kirous on vuoden 2003 elokuva ja sen on ohjannut Gore Verbinski. Päärooleissa nähdään Johnny Depp, Orlando Bloom, Keira Knightley ja Geoffrey Rush. Elokuvassa pelätty merirosvo Barbossa (Geoffrey Rush) kaappaa kuvernöörin tyttären Elizabethin (Keira Knightley). Tytön ystävä ja salainen ihailija Will (Orlando Bloom) päättää pelastaa hänet. Jotta pelastusoperaatio saataisiin vauhtiin joutuu Will turvautumaan pahamaineiseen Jack Sparrow-nimiseen merirosvoon, jolla on myöskin asiota selvitettävinä Barbossan kanssa. Mutta Will ei tiedä, että Barbossa miehineen on kirottu, ja kirous on ensin komottava ennen kuin heidät voidaan voittaa.
Elokuvan päälavastajina toimivat Derel R. Hill, James E. Tocci ja Donald B. Woodruff. Elokuvan lavasteet haluttiin saada mahdollisimman realistisen näköisiksi ja kuvastamaan omaa aikakauttaan. Elokuvassa esiintyvät paikat kuten Port Royal ja Tortuga ovat lavastetta ja ne on rakennettu studioon. Port Royalin linnoitus oli saatu näyttämään hyvinkin aidolta, ja kivimateriaaliksi tehty lavaste näytti aidolta.
Eräs suurimmista elokuvan lavastuksista oli aarreluola joka oli myös lavastajille suuri haaste toteuttaa. Luolaan hankittiin hyvin paljon esineitä esittämään aarteita ja luolaan käytettiin esimerkiksi satoja metrejä helminauhaa. Luolaan myös maalattiin paljon kiviä kultakimpaleiksi. Luolan tärkein esine, arkku jossa kirottu kulta oli, rakennettiin elokuvaa varten ja sen sisään laitettiin n. 200 000 kultakolikkoa täyttämään arkkua, vaikka elokuvassa asteekkikultaa olikin vain 882 palaa.
Laivat olivat myös suuri lavaste elokuvassa. Elokuva kirjoitettiin kolmelle laivalle joista kaksi oli sotalaivaa ja yksi merirosvolaiva. Elokuvaa varten rakennettiin 3 suurta laivaa, joista kaksi oli purjehduskelposia. Laivoihin myös rakennettiin 72 kanuunaa, neljää eri kokoa. Dauntless-laivan osia rakennettiin proomujen päälle ja laivasta käytettiin elokuvassa myös pienoismalleja. Dauntlessin keulassa oli upeita veostoksia ja sen purjeet oli tehty aidon kokoisiksi.
Mustasta
helmestä haluttiin tehdä legendaarisen näköinen aavelaiva resuisine
purjeineen. Kaikkiin laivoihin tehtiin tarkkoja aikakautensa
yksityiskohtia. Kolmas laiva elokuvassa oli Interceptor joka muunneltiin
oikeasta laivasta, Lady Washingtonista, halutun laiseksi. Lady
Washington oli jälkitelmä USA:n ensimmäisestä laivasta joka näki
tyynenmerenrannikon vuonna 1789. Lady Washington maalattiin ja
sisustettiin uudelleen, siihen leikattiin uusia aukkoja kanuunoita
varten ja tehtiin uusi ruori, sen perää muutettiin ja se maalattiin
uudestaan. Alusta valmistettiin Los Angelesissa 49 päivää. Dauntlessissa
ja Interceptorissa on käytetty molemmissa samaa väriyhdistelmää.
Hyvät, pahat ja rumat
Hyvät, pahat ja rumat on vuonna 1966 ensi-iltaan tullut italialainen lännenelokuva, jonka on ohjannut Sergio Leone. Pääosissa esiintyvät Clint Eastwood, Eli Wallach ja Lee Van Cleef. Elokuvan tapahtumat sijoittuvat New Mexicoon vuonna 1862, joka on joutunut Yhdysvaltain sisällissodan kynsiin. Elokuvassa seurataan kolmea päähenkilöä, jotka kaikki tavoittelevat Etelävaltioiden armeijalta varastettuja rahasäkkejä. Tucolla (Eli Wallach) ja Blondiella (Clint Eastwood) on omanlainen tapansa hankkia rahaa hyväksi käyttäen Blondien loistavaa ampumistarkkuutta. Tapahtumien edetessä Blondie ja Tuco ovat ajautuneet ristiriitoihin, mutta pakon edestä he joutuvat tekemään yhteistyötä valtavaa kätkettyä omaisuutta hakemaan lähtiessään. Kätköä havittelee myös Sentenza aka Angel Eyes (Lee Van Cleef).
Lavasteita jotka jäivät erityisesti mieleen olivat elokuvassa kuvatut kaupungit. Kaupungeissa oli käytetty osittain samoja lavasteita, minkä takia kaupungit näyttivät melko samannäkisiltä eikä niitä ollut kovinkaan helppo erottaa toisistaan. Kun eräässä kohdassa elokuvaa kaupunkia oli pommitettu kaupunki näytti hyvinkin kaoottiselta ja nimenomaan olevan pommin jäljiltä. Vaikka pommituksen jälkeinen kaupunki ei ehkä näyttänytkään aivan realistiselta, oli se kuitenkin hienosti toteutettu. Tuhoutuneiden talojen katoista törrötti lautoja suuntaan ja toiseen, mikä loi kaoottista tunnelmaan kaupunkiin. Kun seinä esimerkiksi räjähti seinästä lähti irti kokonaisia tiilenpaloja ja laudampätkiä, mikä ei kovinkaan luonnollista ole, mutta elokuvaan uppoutuneena ei ehkä siihen kuitenkaan huomiota helposti kiinnitä.
Toinen suuri lavastus elokuvassa oli elokuvan loppupuolella tapahtuva sillan räjäytys. Sillan räjäyttyämisestä vastannut Espanjan armeijan kapteeni kuitenki painoi laukaisupainiketta ennen kuin elokuvakamerat ehtivät käynnistyä. Leone oli masentunut tapauksen johdosta, joten armeija rakensi sillan uudelleen, ja seuraavalla kerralla sillan räjäytti ammattitaitoinen erikoistehostemies. Eräät elokuvan kohtaukset kuvattiin italialaisessa elokuvastudiossa Roomassa.
Eräs elokuvan hienoimmista lavastuksista on elokuvan lopun hautausmaakohtauksen lavastus. Hautausmaalle oli tehty hyvin paljon ristejä ja pelkkiä puulautoja jotka eivät itsessään olleet kovinkaan kummoisen näköisiä, mutta niiden sijoittelu tiettyyn kuvioon teki näkymästä upean.
Mamma Mia!
Mamma mia! on Phyllida Llyodin ohjaama musikaali vuodelta 2008, jonka pääosissa esiintyvät muun muassa Meryl Streep, Pierce Brosnan, Colin Firth, Stellan Skarsgård ja Amanda Seyfried. Elokuvassa Sophie (Amanda Seyfried) on menossa naimisiin, mutta hän haluaa ennen häitään löytää isänsä. Ongelmana kuitenkin on se, että hän ei tiedä kuka hähen isänsä on. Luettuaan salaa äitinsä (Meryl Streep) vanhoja päiväkirjoja Sophie löytää kolme mahdollista isäehdokasta, ja kutsuu äitinsä tietämättä kaikki kolme häihinsä. Hän yrittää pitää miehet piilossa äidiltään, mutta pian tämä tajuaa mitä on tekeillä.
Elokuvan lavastajia ovat Dean Clegg ja Rebecca Holmes. Elokuva olisi voitu kuvata kokanaan Kreikassa johon elokuva sijoittuu, mutta sään sekä suurien tanssinumeroiden vuoksi päätettiin rakentaa taverna lavalle. Elokuvaa on kuvattu Bond studiossa joka on Euroopan suurin studio. Esimerkiksi elokuvassa esiintyvän mäen pällä on joukko rakennuksia ja kaikki samat rakennukset on myös rakennettu studioon.
Elokivaa kuvattiin myös Kreikassa, esimerkiksi musiikkikohtaukset "Winner takes it all", "Does your mother know" ja "Lay alla your love on me". Näissä kaikissa kohtauksissa näkyy Kreikan saaren kauniita maisemia. Studioon rekennetuilla rakennuksilla oli sisä-ja ulkopuolet ja yksityiskohdista haluttiin tehdä mahdollisimman realistisia, mutta myös liioiteltuja. Elokuvassa käytettiin oikeita kasveja, ja esimerkiksi oliivipuita kastelitiin päivittäin ja öisin niitä valaistiin kasvuvaloilla. Elokuvassa esiintyvä kappeli on oikeasti olemassa ja sinne vievät portaat ovat myös aidot jotka elokuvassa näkyvät.
Amélie
Amélie on Jean-Pierre Jeunetin ranskalainen romanttinen komediaelokuva vuodelta 2001. Elokuvan pääosia esittävät Audrey Tautou ja Mathieu Kassovitz. Lavastajana elokuvassa toimi Volker Schäfter. Elokuva kertoo herttaisesta pariisilaisesta tarjoilijatar Améliesta (Audrey Tautou), joka ottaa elämäntehtäväkseen kylvää onnenkipinöitä ympärilleen. Elokuvan edetessä ujo Amélie rakastuu erääseen mieheen (Mathieu Kassovitz).
Elokuvassa esiintyvä Amélien typaikka on oikeasti olemassa, mutta ennen elokuvaa elokuvassa kahvilassa olevaa lasitaulua johon Amélie kirjoitti ei ollut, vaan se tuotiin sinne vasta elokuvan saaman suuren suosion jälkeen, ja paikasta onkin tullut tursitikohde.
Asukkaiden asunnot ovat elokvassa kaikki lavastetta, ja asunnot olivat hyvinkin värikkäitä ja tavaraa täynnä.
Elokuvassa esiinyvä kumnmitusjuna jonka luona Amélie tapaa Ninon on oikea ulkopuolelta, mutta sisäpuolelta se on lavastetta. Kummitusjunan lavasteet ja sisäpuolelta kuvatut otokset ovat tehty studiossa. Elokuvassa esiintyvät erilaiset putiikit ovat myöskin oikeita.
Elokuvassa suuressa osassa oleva valokuva-albumi jossa on ihmisten epäonnistuneita tai muun syyn takia hylkäämiä valokuvakopissa otettuja kuvia, perustuu oikeaan samankaltaiseen albumiin, mutta alkuperäistä ei voitu käyttää sillä albumissa esiintyviltä ihmisiltä olisi ensin täytynyt pyytää lupa kuvien käyttöön, ja näiden ihmisten lytäminen olisi ollut melko mahdoton tehtävä.
Showtime
Showtime on Tom Deyen ohjaama elokuva vuodelta 2002. Pääosia näyttelevät Robert De Niro ja Eddie Murphy. Elokuvassa Robert De Niron esittämästä poliisista halutaan alata kuvaamaan tosi tv-sarjaa. Miehelle pitää kuitenki löytää partneri. Eddie Murphyn esittämä poliisi haaveilee näyttelijän urasta ja onnistuukin saamaan itsensä mukaan tv-sarjaan, joka saa nimekseen Showtime. Elokuvassa seurataan tv-sarjan tekoa ja sen valmistusta vaikeuksineen, sillä De Niron esittämä Mitch Preston ei ole halukas esiintymään ohjelmassa, toisin kuin Murphyn esittämä Trey Sellars.
Lavastuksen juhlaa elokuva ei ollut, mutta esimekiksi elokuvaan lavastettu poliisiasema oli lavastettu Showtime ohjelmaa varten. Studiossa luultavasti oli kuvattu esimerkiksi kohtaukset ihmisten kodeissa.
Eräs lavastus joka päällimäisenä elokuvasta jäi mieleen oli kun Lazy Byn:n taloa alettiin ampua ja asunnon sisältä räiskintä näytti vielä suhteellisen aidolta ja hyvin totetutetulta, mutta talon ulkopuolelta näky ei ollut yhtä vakuuttava. Talon seinät kaatuivat hyvin nopeati eivätkä seinät olleet kovinkaan paksut, vaan melkoisen huteran oloiset.
The Blues Brothers
The Blues Brothers on John Landisin ohjaama komediaelokuva vuodelta 1980. Pääsosia näyttelevät John Belushi ja Dan Aykroyd. Päähahmot kehittyivät Saturday Night Live-televisio-ohjelman sketseistä. Elokuva kertoo parodisen tarinan kahden veljeksen yrityksestä pelastaa orpokoti siyä verorästien vuoksi uhkaavalta vararikolta. Jake ( John Belushi) ja Elwood Blues (Dan Aykroyd) saavat tämän tehtävän itse Jumalalta. Pelastusyritys saa veljekset kokoamaan entisen The Blues Brothers -yhtyeen uudelleen rahojen keräämiseksi. Elokuva on kuvattuu Chicagossa, Illinoisin osavaltiossa. Elokuvan lavastaja on Henry Larrecq.
Elokuvassa veljesten autoa, "Bluesmobiilina" käytettiin 13 eri poliisiautoa. Kaikki autot sovellettiin eri tehtäviin: kuten nopeaksi tai hyppyihin, eiippuen kuvattavasta kohtauksesta. Autot oli ostettu California Highway Patrolilta huutokaupassa. Elokuvan lopussa olevaa takaa-ajokohtausta varten filmintekijät hankkivat 60 poliisiautoa jotka maksoivat 400 dollaria kappaleelta; suurin osa romutettiin myöhemmin. Autoa viritettiin useita kuukausia kohtaukseen, jossa Blues Brothersit saapuvat Richard J. Daley Centeriin, että auto hajoaisi näyttävästi osin. Kohauksen patsaat, jotka näyttävät katsovan auton hajoamista, sijaitsevat tosiasiassa toisalla, Cook County Buildingin luona. Elokuva piti pitkään hallussaa ennätystä romutettujen autojen määrästä: 60 autoa romuksi yhdessä elokivassa.
Elokuvan takaa-ajokohtaus ostoskeskuksessa laittaa paljon tavaraa säpäleiksi, ja kohtaukseen käytetty ostoskeskus on elokuvaa varten täytetty uudelleen. Jotta elokuvassa romuuntuvat autot saatiin esimerkiksi tippumaan korkealta halutulla tavalla, kohtausta varten auto tiputettiin helikopterista. Eräätä takaa-ajokohtausta tehdessä oli tien pientareelle ja pellolle kaivettava kuoppia että tieltä suistuneet autot saataisiin pyörimään pellolle tarpeeksi näyttävän näkoisesti.
Kun elokuvassa osa seinästä räjähtää, eivät irronneet tiilet vaikuta kovinkaan realistisilta, sillä ne näyttävät liian kevyiltä. Elokuvassa esiintyvän musiikkiliike Ray's music exchangen julkisivu oli yksi mieleenpainuneimmista visuaalisista elementeistä.
Kun veljesten bändi pääsee viimein esiintymään, on esiintymislavalla lavasteita jotka on nimenomaan tehty lavasteiksi ja lavasteiden näköisiksi.
Oopperan kummitus
Oopperan kummitus on Joel Schumacherin ohjaama musikaalielokuva vuodelta 2004. Pääosia esittävät Gerard Butler, Emmy Rossum ja Patrick Wilson. Lavastajina elokuvassa ovat toimineet John Fenner ja Paul Kirby.
Elokuva kertoo kolmiodraamasta Christinen, Oopperan kummituksen sekä varakreivi Raoulin välillä. Christine (Emmy Rossum) on nuori sopraano johon oopperatalon uumenissa piilotteleva mystinen mies (Gerard Butler) rakastuu pakkomielteenomaisesti. Tapahtumat alkavat saada nopeita käänteitä Christinen lapsuudenihastuksen, varakreivi Raoulin (Patrick Wilson) ilmaantuessa paikalle.
Elokuva on kokonaan tehty lavasteissa, esimerkiksi teatterin katsomo satoine paikkoineen on rakennettu studioon, ja tietokonetta on käytetty vain hyvin vähän. Lavasteet rekennettiin Englantiin. Elokuvan yksi suurista lavastuksista on teatterin takahuone. Elokuvan lavastuksessa on käytetty hyvin paljon erilaisia veistoksia, niin teatterin sisällä kuin hautausmaallakin. Jos yhtä viestosta on monta samanlaista on ne voitu toteuttaa esim. muotin avulla.
Elokuvassa on myös sellaisia lavasteita jotka on tehty näyttämään nimenomaan lavasteilta teatterin näytöksiin. Näiden lavastusten ei ole tarkoituskaan näyttää niin aidoilta kuin elokuvan muiden lavasteiden.
Kattokruunu on myös yski suurista lavasteista. Kattokruunuja oli tehty 3 erilasta, yski oikeista kristalleista, yksi sähkövaloilla toimiva ja yksi sokerilasista ja tavallisesta lasista valmistettu versio.
Jokaista näistä kattokruunuista käytettiin omiin tarkoituksiinsa, esimerkiksi oikeista kristalleista tehty kattokruunu vain koristi teatterin kattoa.
Oopperan kummituksen luolassa on paljon kivijäljitelmää ja sinne kuljettiin vedessö veneellä. Käytävät jotka johtivat luolaan olivat hyvin harmaita ja kolkon näköisiä.
Elokuvan ulkokohtaukset on myös kuvattu studiossa, pois lukien kohtaus jossa ajetaan hevosrattailla metsässä. Tuntua että oltsisiin ulkona on saatu luotua esim. fondien avulla.
Alien - kahdeksas matkustaja
Alien - kahdeksas matkustaja on Ridley Scottin ohjaama kauhu/tieteiselokuva vuodelta 1979. Elokuva on voittanut Oscar-palkinnon parhaista erkoistehosteista. Elokuvassa esiintyneen hirvin on suunnitellut sveitsiläinen kuvataiteilija H. R. Giger. Lavastajina elokuvassa toimivat Roger Christian ja Leslie Dilley. Pääosissa näyttelevät Sigourney Waver, Tom Skerritt ja John Hurt. Elokuvaa on kuvattu Englannissa studiossa.
Elokuva kertoo rahtialus Nostromosta, joka vastaanottaa hätäsignaalin tähteä Zeta 2 Reticulum kiertävälyä planeetalta ja suuntaa sitä kojti, emoalaus kuitenkin vaurioituu laskun yhteydessä ja samalla kun alusta korjataan, lähtee osa miehistöstä etsimään signaalin lähdettä. Aluksen tietokone analysoi signaalia saaden selville sen olevan varoitus- eikä hätämerkki. Ryhmän tutkiessa signaalin lähdettä, he kohtaavat vieraan elämänmuodon joka on kiinnittynyt yhteen ryhmän jäsenistä. Ryhmällä ei ole muuta mahdollisuutta kuin tuoda vieras eliö mukanaan alukseen voidakseen palastaa miehistön jäsenen. Pian saadaan selville, että eliöllä on täydellinen puolustusmekanismi. Miehistön painajainen alkaa, kun vieras olio purskahtaa ulos ryhmän jäsenen rintakehstä ja piiloutuu sokkeloiseen alukseen. Miehistön etsiessä oliota on se nopeasti kasvanut täyteen mittaansa ja on suuri uhka miehistölle.
Elokuvan lavasteet ovat omasta mielestäni hyvinkin tasokkaita ottaen huomioon elokuvan valmistusvuoden. Yksi suurimmista lavastuksista oli Nostromo-alus. Aluksen käytävät näyttivät kaikki melko samanlaisilta, ja lattioilla kulki paljon erilaisia johtoja. Aluksen värimaailma oli sisältä hyvin valkoinen, ja valkoisuus toistui oikeastaan joka huoneessa. Huoneessa jossa puhuttiin "Äidille", oli käytetty paljon erilaisia valoja ja nappuloita joilla ei luultavasti ollut sinänsä mitään suurempaa merkitystä kuin saada tila näyttämään scifimäisemmältä.
Aluksessa josta löytyi erikoisia munia oli käytetty lanattuja laasereita luomaan tietynlaisen usvakerroksen munien päälle. Kun pieni alien on kömpinyt ulos miehistön jäsenen rintakehästä ja se vilistää pöytää pitkin, on kohtaus ja sen toteutus melko huvittava. Pikku vipeltäjä näyttää siltä että sitä liikutettaisiin kepin nokassa tai käsinuken tapaan jonkun kädessä. Kun Ash paljastuu androidiksi ja häneltä lyödään pää pois paikoiltaan näyttää jälki maidon ja spagetin sekamelskalta.
Kun alien on kasvanut suureksi, on sen valmistamiseen käytetty varmaankin paljon erilaisia materiaaleja ja osia, esimerkiksi sen päähän on voitu käyttää osia autosta. Kun Ripley aikoo räjäyttää aluksen näyttää järjestelmän yksi osa aivan puutarhaletkulta.
Nostromo-aluksesta oli myös tehty pienoismalli jota käytettiin nissä otoksissa jossa alus näytettiin lentävän avaruudessa. Alus oli ulkoa hyvin monimutkaisen ja pikkutarkan näköinen ja värimaailmaltaan harmaa. Pienoismallin käytön huomasi kyllä helposti, mutta se oli siitä huolimatta hyvin toteutettu.
Ed Wood
Ed Wood on ohjaaja Tim Burtonin elokuva vuodelta 1994 . Elokuva kertoo kulttiohjaaja Ed Woodista. Nimikkoroolia esittää Johnny Depp. Elokuvassa esiintyvät myös mm. Sarah Jessica Parker ja Martin Landau. Elokuva ajoittuu 1950-luvun Hollywoodiin, jolloin Ed Wood on täydessä vauhdissa elokuviensa ohjauksen kanssa. Woodin kuvaustapa on hyvin omalaatuinen, eivätkä kaatuilevat lavasteet haittaa menoa, ja usein kohtaus saadaan purkkiin jo ensimmäisellä otoksella.
Elokuvan päälavastajana toimi Tom Duffield. Hänen suuri ongelmansa oli se, että elokuva tulisi olemaan mustavalkoinen joten hänen täytyi tarkkaan perehtyä miten eri lavasteiden värit käyttäytyvät kun kuva muutetaan mustavalkoiseksi. Hän halusi myös käyttää paljon ufoihin viittaavia elementtejä, koska 1950-luvulla ufo villitys oli hyvin suurta.
Elokuvassa on kahdenlaisia lavasteita, niitä jotka ovat tehty elokuvaa varten ja ne jotka ovat tehty elkuvassa elokuvan tekoon tehtyjä lavasteita. Lavasteista haluttiin mahdollisimman samankaltaisia kuin alkuperäiset Ed Woodin ohjaamissa elokuvissa olleet lavasteet. Lavasteista tehtiin mahdollisimman elottomia, vailla syvyyttä, heijastuksia ja kontrasteja.
Ne lavasteet jotka olivat tehty todelliseski elinympäristöksi, esimerkiksi Bela Lugosin talo, olivat hyvin yksinkertaisia ja pelkistettyjä, Tim Burtonin elokuvissa tämä onkin hyvin yleinen piirre. Lavastetut lavasteet oli helppo tunnistaa elokuvasta, esimerkiksi alkuteksteissä esiintyneet hautakivet eivät olleet kovinkaan todentuntuisia, mutta tämä varmasti oli myös tarkoitus kun haettiin vanhanajan elokuvan tunnelmaa. Lavastetut lavasteet eivät saaneet myöskään olla liian hyvin tehtyjä, mutta eivät liian huonostikkaan valmistettuja, tämä oli myös lavastajalle yksin ongelma ratkaistavaksi. Esimerkikis lavastajan luoma pienoismalli Hollywoodista ei saanut näyttää liian realistiselta, mutta ei huonostikaan totetutetulta. Pienoismalliin lavastaja oli kerännyt yhteen monia tunnettuja elementtejä Hollywoodista.
Elokuvassa oli myös lavastettu kummitusjuna, jonka vaunun kuvituksen oli innoittanut Edward Munch. Junaan rakennetut aktiviteetit olivat yksinkertaisia ja niiden oli tarkoitus myös olla naiivin näköisiä.
Saksikäsi Edward on Tim Burtonin ohjaama elokuva vuodelta 1990, jonka pääosia näyttelevät Johnny Depp, Dianne Wiest ja Winona Ryder. Elouva kertoo Edward-nimisestä miehestä (Johnny Depp), joka ei kuitenkaan ole aivan tavallinen, sillä hänellä on sakset käsien tilalla. Edward on erään keksijän luomistyön tulos. Keksijä ei kuitenkaanb ehtinyt ennen kuolemaansa tehdä Edwardille oikeita käsiä, ja sen seurauksena Edward jäi "keskeneräiseski" ikuisiksi ajoiksi.
Paikallinen Avon-nimeisen kosmetiikkayhtiön myyjä Peg Boggs (Dianne Wiest) yrittää kaupata meikkejä lähiönaapureilleen huonolla tuloksella. Peg päättääkin yrittää onneaan kaupanteossa kukkulalla olevassa kartanossa, josta hän löytää ypöyksin elävän Edwardin ja päättää viedä tämän kotiinsa. Edwardin yrittäessä sopeutua lähiöympäristöön hän jopa toimii parturina lähiön naisille. Edward myös rakastuu Pegin tyttäreen, Kimiin.
Elokuvan päälavastaja on Tom Duffield. Elokuva oli lavasteilla saatu tuntumaan hyvin satumaiselta, vaikka elokuva ei sinänsä perustukkaan satumaahan. Elokuvan lähiö on oikea, mutta taloja vallattiin n.50 elokuvan tekoa varten ja asukkaat muuttivat elokuvan ohjauksen ajaksi pois kodeistaan. Elokuvaa varten talot piti kuitenkin maalata. Talot ovat hyvin pirteän värisiä, ja jopa talojen ovet ovat samaa sävyä kuin muukin talon ulkosivu. Talojen asukkaidet autot eivät kuitenkaan olleet samaa väriä kuin talot. Talojen ulkoseinät oli tehty rapatun näköisiksi. Talot olivat sisäpuolelta hyvin hillittyjä ja huonekaluja oli melki vähän, joten huoneet näyttivät avarilta ja suurilta.
Ennen Edwardin saapumista lähiöön talojen pihoilla olevat pensaat olivat huonosti hoidettuja ja harvoja, mutta kun Edward oli muotoillut ne mitä erikoisempiin muotoihin näyttivät ne hyvin hoidetuolta ja tuuheilta. Pensaat olivat tehty kanaverkosta johon oli kiinnitetty materiaalia jolla saatiin pensaat näyttämään oikeilta pensailta. Edward myös muotoilee elokuvassa jääveistoksia, ja osa niistä todella oli tehty jäästä. Lumisade elokuvassa oli luotu muovin ja gtlitterin avulla.
Eräs suuri lavaste elokuvassa oli kartano jossa Edward asuu. Linnan julkisivu oli rakennettu Floridaan ja linnan sisäpuoli puolestaan Foxin studioon. Linnassa olevat keksijän keksinnöt ovat realistisen kokoisia lavasteita. Linnasta oli saatu tehtyä hyvin synkän ja satumaisen näköinen esimerkiksi ikkunoilla joiden kulmat olivat epäsymmetrisiä ja mahtipontisilla portailla. Linnasa oli tehty myös pienoismalli jonka huomasi melko helposti kohtauksista joihin sitä oli käytetty.
Moulin Rouge!
Moulin Rouge on Baz Luhrmannin elokuvamusikaali vuodelta 2001. Elokuva kertoo Christianista, nuoresta kirjailijasta, joka rakastuu Moulin Rouge-kabareen näyttelijään ja kurtisaaniin, Satineen. Päärooleissa nähdään Ewan McGregor ja Nicole Kidman. Elokuva on voittanut parhaan puvustuksen ja parhaan lavastuksen Oscar-palkinnot. Moulin Rougen päälavastaja on Annie Beauchamp.
Elokuvan lavastus oli todella hienosti toteutettu ja hyvin monipuolinen ja yksityiskohtainen. Elokuvan värimaailma oli hyvin kirkas, etenkin punaista ja kultaa oli käytetty hyvin paljon, etenkin Myllyssä. Elokuva on kokonaan kuvattu studiossa. Kaupungista oli tehty 2 eri pienoismallia, joita on käytetty eri kuvakulmissa, esimerkiksi pienempää pienoismallia käytettiin silloin kun kaupunkia kuvattiin ylhäältä päin.
Elefantti oli myös yksi suurimmista lavasteista elokuvassa ja se on hyvin loisteliaan näköinen ja tunnelma on itämainen. Elefantti oli oikeasti rakennettu hyvinkin suuren kokoiseksi. Värimaailma on jälleen punaista ja kultaa, sekä huoneessa on paljon lappuja jotka tekevät huoleesta hyvin valoisan. Huone on myös hyvin yksityiskohtainen. Kun melkein kaikki muut paikat elokuvassa ovat hyvin värikkäitä, on Herttuan linna puolestaan täydellinen vastakohta, sillä se on värisävyltään hyvin harmaa ja kolkko.
Kaksipäisen kotkan varjossa
Kaksipäisen kotkan varjossa on Timo koivusalon ohjaama elokuva vuodelta 2005. Pääosia esittävät Mikko Leppilampi, Vesa-Matti Loiri ja Helena Vierikko. Lavastajana elokuvassa toimi Pentti Valkeasuo. Elokuva sijoittuu 1900-luvun alkuun, jolloin Suomi oli Venäjän vallan alla. Elokuva ohjattiin suurimmaksi osaksi Villilän studiolla Nakkilassa ja sitä varten rakennettiin Suomen siihen astisen elokuvahistorian suurimmat lavasteet torikohtausta varten.
Elokuvan lavasteet olivat melkoisen hyvälaatuisia, valitettavasti muuten elokuva jättikin aika kylmäksi. Lavasteilla oli saatu hyvin luotua 1900-luvun alun henkeä elokuvaan niin lavasteilla kuin puvustuksellakin.
Eräs mieleenpainuneimmista lavastuksista oli elokuvassa esiintyvä kapakka. Kapakka oli melkoisen täynnä savua, ja tämä sama ilmiö toistui muutenkin elokuvassa paljon, eli savukonetta ei ainakaan oltu säästely, esimerkiksi metsäkohtauksissa savua oli melko paljon.
Elokuvassa esiintyvä kirkko on oikea.
Pirates of the Caribbean: Mustan helmen kirous
Pirates of the Caribbean: Mustan helmen kirous on vuoden 2003 elokuva ja sen on ohjannut Gore Verbinski. Päärooleissa nähdään Johnny Depp, Orlando Bloom, Keira Knightley ja Geoffrey Rush. Elokuvassa pelätty merirosvo Barbossa (Geoffrey Rush) kaappaa kuvernöörin tyttären Elizabethin (Keira Knightley). Tytön ystävä ja salainen ihailija Will (Orlando Bloom) päättää pelastaa hänet. Jotta pelastusoperaatio saataisiin vauhtiin joutuu Will turvautumaan pahamaineiseen Jack Sparrow-nimiseen merirosvoon, jolla on myöskin asiota selvitettävinä Barbossan kanssa. Mutta Will ei tiedä, että Barbossa miehineen on kirottu, ja kirous on ensin komottava ennen kuin heidät voidaan voittaa.
Elokuvan päälavastajina toimivat Derel R. Hill, James E. Tocci ja Donald B. Woodruff. Elokuvan lavasteet haluttiin saada mahdollisimman realistisen näköisiksi ja kuvastamaan omaa aikakauttaan. Elokuvassa esiintyvät paikat kuten Port Royal ja Tortuga ovat lavastetta ja ne on rakennettu studioon. Port Royalin linnoitus oli saatu näyttämään hyvinkin aidolta, ja kivimateriaaliksi tehty lavaste näytti aidolta.
Eräs suurimmista elokuvan lavastuksista oli aarreluola joka oli myös lavastajille suuri haaste toteuttaa. Luolaan hankittiin hyvin paljon esineitä esittämään aarteita ja luolaan käytettiin esimerkiksi satoja metrejä helminauhaa. Luolaan myös maalattiin paljon kiviä kultakimpaleiksi. Luolan tärkein esine, arkku jossa kirottu kulta oli, rakennettiin elokuvaa varten ja sen sisään laitettiin n. 200 000 kultakolikkoa täyttämään arkkua, vaikka elokuvassa asteekkikultaa olikin vain 882 palaa.
Laivat olivat myös suuri lavaste elokuvassa. Elokuva kirjoitettiin kolmelle laivalle joista kaksi oli sotalaivaa ja yksi merirosvolaiva. Elokuvaa varten rakennettiin 3 suurta laivaa, joista kaksi oli purjehduskelposia. Laivoihin myös rakennettiin 72 kanuunaa, neljää eri kokoa. Dauntless-laivan osia rakennettiin proomujen päälle ja laivasta käytettiin elokuvassa myös pienoismalleja. Dauntlessin keulassa oli upeita veostoksia ja sen purjeet oli tehty aidon kokoisiksi.
Mustasta
helmestä haluttiin tehdä legendaarisen näköinen aavelaiva resuisine
purjeineen. Kaikkiin laivoihin tehtiin tarkkoja aikakautensa
yksityiskohtia. Kolmas laiva elokuvassa oli Interceptor joka muunneltiin
oikeasta laivasta, Lady Washingtonista, halutun laiseksi. Lady
Washington oli jälkitelmä USA:n ensimmäisestä laivasta joka näki
tyynenmerenrannikon vuonna 1789. Lady Washington maalattiin ja
sisustettiin uudelleen, siihen leikattiin uusia aukkoja kanuunoita
varten ja tehtiin uusi ruori, sen perää muutettiin ja se maalattiin
uudestaan. Alusta valmistettiin Los Angelesissa 49 päivää. Dauntlessissa
ja Interceptorissa on käytetty molemmissa samaa väriyhdistelmää.Hyvät, pahat ja rumat
Hyvät, pahat ja rumat on vuonna 1966 ensi-iltaan tullut italialainen lännenelokuva, jonka on ohjannut Sergio Leone. Pääosissa esiintyvät Clint Eastwood, Eli Wallach ja Lee Van Cleef. Elokuvan tapahtumat sijoittuvat New Mexicoon vuonna 1862, joka on joutunut Yhdysvaltain sisällissodan kynsiin. Elokuvassa seurataan kolmea päähenkilöä, jotka kaikki tavoittelevat Etelävaltioiden armeijalta varastettuja rahasäkkejä. Tucolla (Eli Wallach) ja Blondiella (Clint Eastwood) on omanlainen tapansa hankkia rahaa hyväksi käyttäen Blondien loistavaa ampumistarkkuutta. Tapahtumien edetessä Blondie ja Tuco ovat ajautuneet ristiriitoihin, mutta pakon edestä he joutuvat tekemään yhteistyötä valtavaa kätkettyä omaisuutta hakemaan lähtiessään. Kätköä havittelee myös Sentenza aka Angel Eyes (Lee Van Cleef).
Lavasteita jotka jäivät erityisesti mieleen olivat elokuvassa kuvatut kaupungit. Kaupungeissa oli käytetty osittain samoja lavasteita, minkä takia kaupungit näyttivät melko samannäkisiltä eikä niitä ollut kovinkaan helppo erottaa toisistaan. Kun eräässä kohdassa elokuvaa kaupunkia oli pommitettu kaupunki näytti hyvinkin kaoottiselta ja nimenomaan olevan pommin jäljiltä. Vaikka pommituksen jälkeinen kaupunki ei ehkä näyttänytkään aivan realistiselta, oli se kuitenkin hienosti toteutettu. Tuhoutuneiden talojen katoista törrötti lautoja suuntaan ja toiseen, mikä loi kaoottista tunnelmaan kaupunkiin. Kun seinä esimerkiksi räjähti seinästä lähti irti kokonaisia tiilenpaloja ja laudampätkiä, mikä ei kovinkaan luonnollista ole, mutta elokuvaan uppoutuneena ei ehkä siihen kuitenkaan huomiota helposti kiinnitä.
Toinen suuri lavastus elokuvassa oli elokuvan loppupuolella tapahtuva sillan räjäytys. Sillan räjäyttyämisestä vastannut Espanjan armeijan kapteeni kuitenki painoi laukaisupainiketta ennen kuin elokuvakamerat ehtivät käynnistyä. Leone oli masentunut tapauksen johdosta, joten armeija rakensi sillan uudelleen, ja seuraavalla kerralla sillan räjäytti ammattitaitoinen erikoistehostemies. Eräät elokuvan kohtaukset kuvattiin italialaisessa elokuvastudiossa Roomassa.
Eräs elokuvan hienoimmista lavastuksista on elokuvan lopun hautausmaakohtauksen lavastus. Hautausmaalle oli tehty hyvin paljon ristejä ja pelkkiä puulautoja jotka eivät itsessään olleet kovinkaan kummoisen näköisiä, mutta niiden sijoittelu tiettyyn kuvioon teki näkymästä upean.
Mamma Mia!
Mamma mia! on Phyllida Llyodin ohjaama musikaali vuodelta 2008, jonka pääosissa esiintyvät muun muassa Meryl Streep, Pierce Brosnan, Colin Firth, Stellan Skarsgård ja Amanda Seyfried. Elokuvassa Sophie (Amanda Seyfried) on menossa naimisiin, mutta hän haluaa ennen häitään löytää isänsä. Ongelmana kuitenkin on se, että hän ei tiedä kuka hähen isänsä on. Luettuaan salaa äitinsä (Meryl Streep) vanhoja päiväkirjoja Sophie löytää kolme mahdollista isäehdokasta, ja kutsuu äitinsä tietämättä kaikki kolme häihinsä. Hän yrittää pitää miehet piilossa äidiltään, mutta pian tämä tajuaa mitä on tekeillä.
Elokuvan lavastajia ovat Dean Clegg ja Rebecca Holmes. Elokuva olisi voitu kuvata kokanaan Kreikassa johon elokuva sijoittuu, mutta sään sekä suurien tanssinumeroiden vuoksi päätettiin rakentaa taverna lavalle. Elokuvaa on kuvattu Bond studiossa joka on Euroopan suurin studio. Esimerkiksi elokuvassa esiintyvän mäen pällä on joukko rakennuksia ja kaikki samat rakennukset on myös rakennettu studioon.
Elokivaa kuvattiin myös Kreikassa, esimerkiksi musiikkikohtaukset "Winner takes it all", "Does your mother know" ja "Lay alla your love on me". Näissä kaikissa kohtauksissa näkyy Kreikan saaren kauniita maisemia. Studioon rekennetuilla rakennuksilla oli sisä-ja ulkopuolet ja yksityiskohdista haluttiin tehdä mahdollisimman realistisia, mutta myös liioiteltuja. Elokuvassa käytettiin oikeita kasveja, ja esimerkiksi oliivipuita kastelitiin päivittäin ja öisin niitä valaistiin kasvuvaloilla. Elokuvassa esiintyvä kappeli on oikeasti olemassa ja sinne vievät portaat ovat myös aidot jotka elokuvassa näkyvät.
Amélie
Amélie on Jean-Pierre Jeunetin ranskalainen romanttinen komediaelokuva vuodelta 2001. Elokuvan pääosia esittävät Audrey Tautou ja Mathieu Kassovitz. Lavastajana elokuvassa toimi Volker Schäfter. Elokuva kertoo herttaisesta pariisilaisesta tarjoilijatar Améliesta (Audrey Tautou), joka ottaa elämäntehtäväkseen kylvää onnenkipinöitä ympärilleen. Elokuvan edetessä ujo Amélie rakastuu erääseen mieheen (Mathieu Kassovitz).
Elokuvassa esiintyvä Amélien typaikka on oikeasti olemassa, mutta ennen elokuvaa elokuvassa kahvilassa olevaa lasitaulua johon Amélie kirjoitti ei ollut, vaan se tuotiin sinne vasta elokuvan saaman suuren suosion jälkeen, ja paikasta onkin tullut tursitikohde.
Asukkaiden asunnot ovat elokvassa kaikki lavastetta, ja asunnot olivat hyvinkin värikkäitä ja tavaraa täynnä.
Elokuvassa esiinyvä kumnmitusjuna jonka luona Amélie tapaa Ninon on oikea ulkopuolelta, mutta sisäpuolelta se on lavastetta. Kummitusjunan lavasteet ja sisäpuolelta kuvatut otokset ovat tehty studiossa. Elokuvassa esiintyvät erilaiset putiikit ovat myöskin oikeita.
Elokuvassa suuressa osassa oleva valokuva-albumi jossa on ihmisten epäonnistuneita tai muun syyn takia hylkäämiä valokuvakopissa otettuja kuvia, perustuu oikeaan samankaltaiseen albumiin, mutta alkuperäistä ei voitu käyttää sillä albumissa esiintyviltä ihmisiltä olisi ensin täytynyt pyytää lupa kuvien käyttöön, ja näiden ihmisten lytäminen olisi ollut melko mahdoton tehtävä.
Showtime
Showtime on Tom Deyen ohjaama elokuva vuodelta 2002. Pääosia näyttelevät Robert De Niro ja Eddie Murphy. Elokuvassa Robert De Niron esittämästä poliisista halutaan alata kuvaamaan tosi tv-sarjaa. Miehelle pitää kuitenki löytää partneri. Eddie Murphyn esittämä poliisi haaveilee näyttelijän urasta ja onnistuukin saamaan itsensä mukaan tv-sarjaan, joka saa nimekseen Showtime. Elokuvassa seurataan tv-sarjan tekoa ja sen valmistusta vaikeuksineen, sillä De Niron esittämä Mitch Preston ei ole halukas esiintymään ohjelmassa, toisin kuin Murphyn esittämä Trey Sellars.
Lavastuksen juhlaa elokuva ei ollut, mutta esimekiksi elokuvaan lavastettu poliisiasema oli lavastettu Showtime ohjelmaa varten. Studiossa luultavasti oli kuvattu esimerkiksi kohtaukset ihmisten kodeissa.
Eräs lavastus joka päällimäisenä elokuvasta jäi mieleen oli kun Lazy Byn:n taloa alettiin ampua ja asunnon sisältä räiskintä näytti vielä suhteellisen aidolta ja hyvin totetutetulta, mutta talon ulkopuolelta näky ei ollut yhtä vakuuttava. Talon seinät kaatuivat hyvin nopeati eivätkä seinät olleet kovinkaan paksut, vaan melkoisen huteran oloiset.
The Blues Brothers
The Blues Brothers on John Landisin ohjaama komediaelokuva vuodelta 1980. Pääsosia näyttelevät John Belushi ja Dan Aykroyd. Päähahmot kehittyivät Saturday Night Live-televisio-ohjelman sketseistä. Elokuva kertoo parodisen tarinan kahden veljeksen yrityksestä pelastaa orpokoti siyä verorästien vuoksi uhkaavalta vararikolta. Jake ( John Belushi) ja Elwood Blues (Dan Aykroyd) saavat tämän tehtävän itse Jumalalta. Pelastusyritys saa veljekset kokoamaan entisen The Blues Brothers -yhtyeen uudelleen rahojen keräämiseksi. Elokuva on kuvattuu Chicagossa, Illinoisin osavaltiossa. Elokuvan lavastaja on Henry Larrecq.
Elokuvassa veljesten autoa, "Bluesmobiilina" käytettiin 13 eri poliisiautoa. Kaikki autot sovellettiin eri tehtäviin: kuten nopeaksi tai hyppyihin, eiippuen kuvattavasta kohtauksesta. Autot oli ostettu California Highway Patrolilta huutokaupassa. Elokuvan lopussa olevaa takaa-ajokohtausta varten filmintekijät hankkivat 60 poliisiautoa jotka maksoivat 400 dollaria kappaleelta; suurin osa romutettiin myöhemmin. Autoa viritettiin useita kuukausia kohtaukseen, jossa Blues Brothersit saapuvat Richard J. Daley Centeriin, että auto hajoaisi näyttävästi osin. Kohauksen patsaat, jotka näyttävät katsovan auton hajoamista, sijaitsevat tosiasiassa toisalla, Cook County Buildingin luona. Elokuva piti pitkään hallussaa ennätystä romutettujen autojen määrästä: 60 autoa romuksi yhdessä elokivassa.
Elokuvan takaa-ajokohtaus ostoskeskuksessa laittaa paljon tavaraa säpäleiksi, ja kohtaukseen käytetty ostoskeskus on elokuvaa varten täytetty uudelleen. Jotta elokuvassa romuuntuvat autot saatiin esimerkiksi tippumaan korkealta halutulla tavalla, kohtausta varten auto tiputettiin helikopterista. Eräätä takaa-ajokohtausta tehdessä oli tien pientareelle ja pellolle kaivettava kuoppia että tieltä suistuneet autot saataisiin pyörimään pellolle tarpeeksi näyttävän näkoisesti.
Kun elokuvassa osa seinästä räjähtää, eivät irronneet tiilet vaikuta kovinkaan realistisilta, sillä ne näyttävät liian kevyiltä. Elokuvassa esiintyvän musiikkiliike Ray's music exchangen julkisivu oli yksi mieleenpainuneimmista visuaalisista elementeistä.
Kun veljesten bändi pääsee viimein esiintymään, on esiintymislavalla lavasteita jotka on nimenomaan tehty lavasteiksi ja lavasteiden näköisiksi.
Oopperan kummitus
Oopperan kummitus on Joel Schumacherin ohjaama musikaalielokuva vuodelta 2004. Pääosia esittävät Gerard Butler, Emmy Rossum ja Patrick Wilson. Lavastajina elokuvassa ovat toimineet John Fenner ja Paul Kirby.
Elokuva kertoo kolmiodraamasta Christinen, Oopperan kummituksen sekä varakreivi Raoulin välillä. Christine (Emmy Rossum) on nuori sopraano johon oopperatalon uumenissa piilotteleva mystinen mies (Gerard Butler) rakastuu pakkomielteenomaisesti. Tapahtumat alkavat saada nopeita käänteitä Christinen lapsuudenihastuksen, varakreivi Raoulin (Patrick Wilson) ilmaantuessa paikalle.
Elokuva on kokonaan tehty lavasteissa, esimerkiksi teatterin katsomo satoine paikkoineen on rakennettu studioon, ja tietokonetta on käytetty vain hyvin vähän. Lavasteet rekennettiin Englantiin. Elokuvan yksi suurista lavastuksista on teatterin takahuone. Elokuvan lavastuksessa on käytetty hyvin paljon erilaisia veistoksia, niin teatterin sisällä kuin hautausmaallakin. Jos yhtä viestosta on monta samanlaista on ne voitu toteuttaa esim. muotin avulla.
Elokuvassa on myös sellaisia lavasteita jotka on tehty näyttämään nimenomaan lavasteilta teatterin näytöksiin. Näiden lavastusten ei ole tarkoituskaan näyttää niin aidoilta kuin elokuvan muiden lavasteiden.
Kattokruunu on myös yski suurista lavasteista. Kattokruunuja oli tehty 3 erilasta, yski oikeista kristalleista, yksi sähkövaloilla toimiva ja yksi sokerilasista ja tavallisesta lasista valmistettu versio.
Jokaista näistä kattokruunuista käytettiin omiin tarkoituksiinsa, esimerkiksi oikeista kristalleista tehty kattokruunu vain koristi teatterin kattoa.
Oopperan kummituksen luolassa on paljon kivijäljitelmää ja sinne kuljettiin vedessö veneellä. Käytävät jotka johtivat luolaan olivat hyvin harmaita ja kolkon näköisiä.
Elokuvan ulkokohtaukset on myös kuvattu studiossa, pois lukien kohtaus jossa ajetaan hevosrattailla metsässä. Tuntua että oltsisiin ulkona on saatu luotua esim. fondien avulla.
Alien - kahdeksas matkustaja
Alien - kahdeksas matkustaja on Ridley Scottin ohjaama kauhu/tieteiselokuva vuodelta 1979. Elokuva on voittanut Oscar-palkinnon parhaista erkoistehosteista. Elokuvassa esiintyneen hirvin on suunnitellut sveitsiläinen kuvataiteilija H. R. Giger. Lavastajina elokuvassa toimivat Roger Christian ja Leslie Dilley. Pääosissa näyttelevät Sigourney Waver, Tom Skerritt ja John Hurt. Elokuvaa on kuvattu Englannissa studiossa.
Elokuva kertoo rahtialus Nostromosta, joka vastaanottaa hätäsignaalin tähteä Zeta 2 Reticulum kiertävälyä planeetalta ja suuntaa sitä kojti, emoalaus kuitenkin vaurioituu laskun yhteydessä ja samalla kun alusta korjataan, lähtee osa miehistöstä etsimään signaalin lähdettä. Aluksen tietokone analysoi signaalia saaden selville sen olevan varoitus- eikä hätämerkki. Ryhmän tutkiessa signaalin lähdettä, he kohtaavat vieraan elämänmuodon joka on kiinnittynyt yhteen ryhmän jäsenistä. Ryhmällä ei ole muuta mahdollisuutta kuin tuoda vieras eliö mukanaan alukseen voidakseen palastaa miehistön jäsenen. Pian saadaan selville, että eliöllä on täydellinen puolustusmekanismi. Miehistön painajainen alkaa, kun vieras olio purskahtaa ulos ryhmän jäsenen rintakehstä ja piiloutuu sokkeloiseen alukseen. Miehistön etsiessä oliota on se nopeasti kasvanut täyteen mittaansa ja on suuri uhka miehistölle.
Elokuvan lavasteet ovat omasta mielestäni hyvinkin tasokkaita ottaen huomioon elokuvan valmistusvuoden. Yksi suurimmista lavastuksista oli Nostromo-alus. Aluksen käytävät näyttivät kaikki melko samanlaisilta, ja lattioilla kulki paljon erilaisia johtoja. Aluksen värimaailma oli sisältä hyvin valkoinen, ja valkoisuus toistui oikeastaan joka huoneessa. Huoneessa jossa puhuttiin "Äidille", oli käytetty paljon erilaisia valoja ja nappuloita joilla ei luultavasti ollut sinänsä mitään suurempaa merkitystä kuin saada tila näyttämään scifimäisemmältä.
Aluksessa josta löytyi erikoisia munia oli käytetty lanattuja laasereita luomaan tietynlaisen usvakerroksen munien päälle. Kun pieni alien on kömpinyt ulos miehistön jäsenen rintakehästä ja se vilistää pöytää pitkin, on kohtaus ja sen toteutus melko huvittava. Pikku vipeltäjä näyttää siltä että sitä liikutettaisiin kepin nokassa tai käsinuken tapaan jonkun kädessä. Kun Ash paljastuu androidiksi ja häneltä lyödään pää pois paikoiltaan näyttää jälki maidon ja spagetin sekamelskalta.
Kun alien on kasvanut suureksi, on sen valmistamiseen käytetty varmaankin paljon erilaisia materiaaleja ja osia, esimerkiksi sen päähän on voitu käyttää osia autosta. Kun Ripley aikoo räjäyttää aluksen näyttää järjestelmän yksi osa aivan puutarhaletkulta.
Nostromo-aluksesta oli myös tehty pienoismalli jota käytettiin nissä otoksissa jossa alus näytettiin lentävän avaruudessa. Alus oli ulkoa hyvin monimutkaisen ja pikkutarkan näköinen ja värimaailmaltaan harmaa. Pienoismallin käytön huomasi kyllä helposti, mutta se oli siitä huolimatta hyvin toteutettu.
Ed Wood
Ed Wood on ohjaaja Tim Burtonin elokuva vuodelta 1994 . Elokuva kertoo kulttiohjaaja Ed Woodista. Nimikkoroolia esittää Johnny Depp. Elokuvassa esiintyvät myös mm. Sarah Jessica Parker ja Martin Landau. Elokuva ajoittuu 1950-luvun Hollywoodiin, jolloin Ed Wood on täydessä vauhdissa elokuviensa ohjauksen kanssa. Woodin kuvaustapa on hyvin omalaatuinen, eivätkä kaatuilevat lavasteet haittaa menoa, ja usein kohtaus saadaan purkkiin jo ensimmäisellä otoksella.
Elokuvan päälavastajana toimi Tom Duffield. Hänen suuri ongelmansa oli se, että elokuva tulisi olemaan mustavalkoinen joten hänen täytyi tarkkaan perehtyä miten eri lavasteiden värit käyttäytyvät kun kuva muutetaan mustavalkoiseksi. Hän halusi myös käyttää paljon ufoihin viittaavia elementtejä, koska 1950-luvulla ufo villitys oli hyvin suurta.
Elokuvassa on kahdenlaisia lavasteita, niitä jotka ovat tehty elokuvaa varten ja ne jotka ovat tehty elkuvassa elokuvan tekoon tehtyjä lavasteita. Lavasteista haluttiin mahdollisimman samankaltaisia kuin alkuperäiset Ed Woodin ohjaamissa elokuvissa olleet lavasteet. Lavasteista tehtiin mahdollisimman elottomia, vailla syvyyttä, heijastuksia ja kontrasteja.
Ne lavasteet jotka olivat tehty todelliseski elinympäristöksi, esimerkiksi Bela Lugosin talo, olivat hyvin yksinkertaisia ja pelkistettyjä, Tim Burtonin elokuvissa tämä onkin hyvin yleinen piirre. Lavastetut lavasteet oli helppo tunnistaa elokuvasta, esimerkiksi alkuteksteissä esiintyneet hautakivet eivät olleet kovinkaan todentuntuisia, mutta tämä varmasti oli myös tarkoitus kun haettiin vanhanajan elokuvan tunnelmaa. Lavastetut lavasteet eivät saaneet myöskään olla liian hyvin tehtyjä, mutta eivät liian huonostikkaan valmistettuja, tämä oli myös lavastajalle yksin ongelma ratkaistavaksi. Esimerkikis lavastajan luoma pienoismalli Hollywoodista ei saanut näyttää liian realistiselta, mutta ei huonostikaan totetutetulta. Pienoismalliin lavastaja oli kerännyt yhteen monia tunnettuja elementtejä Hollywoodista.
Elokuvassa oli myös lavastettu kummitusjuna, jonka vaunun kuvituksen oli innoittanut Edward Munch. Junaan rakennetut aktiviteetit olivat yksinkertaisia ja niiden oli tarkoitus myös olla naiivin näköisiä.
Yölento
Yölento on vuoden 2005 Wes Cravenin ohjaama trilleri. Päänäyttelijöitä elokuvassa ovat Rachel McAdams ja Cillian Murphy. Elokuvassa päähenkilö Lisan täytyy lentää yölennolla Dallasista Miamiin. Lentokentällä hän tapaa karismaattisen Jack Rippnerin, jonka vierustoveri Lisa lennolla huomaa olevansa. Lennon lähdettyä mies paljastaa olevansa osa erään poliitikon salamurhaa ja Lisa on juonen avainhenkilö. Jos Lisa ei suostu miehen vaatimuksiin, on hänen isänsä henki vaarassa. Lisan on lennon aikana päätettävä pelastaako hän isänsä vai poliitikon perheineen.
Elokuvan päälavastaja on Bruce Miller, hän vuokrasi elokuvassa esiintyvän lentokoneen ja osia siihen. Lentokone onkin yksi elokuvan tärkeimmistä lavastuksista, sillä suuri osa elokuvan tapahtumista tapahtuu lentokoneen matkustamossa. Kaikki lentokonekuvat ovat kuvattu lavasteissa. Lentokoneen luomiseen on käytetty monia eri lentokoneiden osia, jotta lopputuloksesta saataisiin haluttu, esimerkiksi matkatavaralokeroiden, valojen ja istuimet voitiin hankkia eri koneista. Lavastetussa koneessa on toimivat painikkeet ja valot, ja se on osiin purettava. Lentokoneen rungon päälle rakennetun nosturisillan avulla kameraa voitiin ajaa käytävää pitkin ja lentokoneen osia voitiin irrottaa kameran tieltä. Lentokoneen haluttiin näyttävän mahdollisimman realistiselta.
Elokuvassa on myös näyttöä lavastuksen ja mekaanisen suunnittelun yhdistelmästä. Elokuvaa varten rakennettiin kansi, joka on 32 metriä pitkä ja 7 metriä leveä ja sen alla 50 ilmatyytyä. Kun ilmatyynyt täytettiin, kansi nousi maasta noin 30 cm korkeuteen. Alustan kylkiin oli myös kiinnitetty hydraulisylintereitä, jotka ravistelivat konetta ja saivat aikaan vaikutelman ilmakuopista.
Lentokoneen vessassa tapahtuvat kohtaukset ovat myös lavastettuja. Vessa on pieni lavaste, jota kuvattiin nosturissa olevan kameran avulla, jottei kuvaajien tarvinnut olla samassa pienessä tilassa näyttelijöiden kanssa.
Elokuvan loppupuolella tapahtuva räjähdys hotellissa on kuvattu studiossa joka tyhjennettiin räjähdystä varten, stunttimiehet toki jäivät sisään toteuttamaan kohtausta. Räjähdys saatiin kuvattua yhdellä otoksella. Räjähdys tehtiin näyttämään hotellihuoneelta, eikä ainoastaan räjähtäneilä lavasteilta. Räjähdyksen jälkeinen lavastus hotellihuoneesta näytti hieman sekaiselta, sillä lankkuja ja puunpaloja törrötti milloin mistäkin, mutta näin saatiin kuitenkin aikaan kaoottisen näköinen tila.
Muita tapahtumapaikkoja elokuvassa ovat lentokenttä sekä Lisan isän talo. Ilman virheitä ei tämäkään elokuva selvinnyt. Esimerkiksi Lisan iskiessä Rippneriä kynällä kaulaan, on kynä yhä Lisan kädessä kun hän vetää kätensä takaisin iskettyään miestä, kynä kuitenkin on jäänyt kiinni miehen kaulaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti